Vastine
Olli Paasimaa vastaa Hämeen Sanomissa esitettyihin väitteisiin
Minusta ja toiminnastani Hämeenlinnan Judoseurassa esitettiin tänään 6.2. Hämeen Sanomissa todella rankkoja syytöksiä, jotka ajoittuvat vuosille 1994–2011. Pitkästä jutusta syntyy vaikutelma, että olisin todennäköisesti syyllinen, vaikka varsinaisia todisteita ei ehkä olekaan.
Hämeen Sanomien jutussa ihmetellään Hämeenlinnan Judoseuran lausuntoa siitä, että olen osoittanut väitteet perättömiksi. Erityisesti jutussa nostetaan esiin kysymys ”Miten valmentaja voi muistiinpanoillaan todistaa, ettei hän ole ollut päihtyneenä alasti hotellihuoneessa nuoren naisurheilijan kanssa?”
Kun esitetään suora kysymys, kerron esimerkkinä, miten olen tämän kyseisen väitteen kumonnut viranomaiskäsittelyssä. Kuten jutussa todetaan, kyseinen naisurheilija väittää kertoneensa hotellihuoneen tapahtumista kahdelle muulle kilpailumatkalla mukana olleelle nuorelle urheilijalle.
Viranomaisille hän kertoi näin: ”Kerroin seuraavana aamuna yön tapahtumista muille Hämeenlinnasta mukana olleille judokoille.” He eivät kuitenkaan vahvista tarinaa. Toinen näistä kahdesta mukana olleesta silloisesta nuoresta urheilijasta antoi Urheilun oikeusturvalautakunnalle kyseisestä väitteestä tällaisen kirjallisen lausunnon:
”Tämä ei pidä paikkansa. Olin itse henkilökohtaisesti toinen niistä kahdesta hämeenlinnalaisesta judokasta, jotka X:n ja Ollin lisäksi mukana olivat tällä kyseisellä kilpailumatkalla nuorten Finnish Judo Openissa Turussa 1994. Olen täysin varma, että X ei kertonut minulle mitään tällaista. Kilpailumatka sujui alusta loppuun täysin normaalisti, enkä havainnut mitään tavallisesta poikkeavaa X:n tai Ollin käyttäytymisessä tai heidän välisessään tunnelmassa ennen kyseistä hotelliyötä tai sen jälkeen.”
Haluan painottaa, että esimerkiksi tämän lausunnon antaja ei ole mikään minun manipuloimani marionetti, vaan Suomen Judoliitossa toistakymmentä vuotta työskennellyt ammattivalmentaja. Hän on Suomen Judoliitossa töissä edelleen, mutta on silti työsuhteelleen mahdollisesti aiheutuvan haitan uhallakin ollut valmis todistamaan asiassa.
Minun on vaikea antaa tästä asiasta haastatteluja tai muuten puolustaa itseäni julkisuudessa, koska vaikka minua syytetään omalla nimelläni, en voi vastata samalla mitalla ja kertoa arkaluonteisia yksityiskohtia ja nimiä mainiten miten asiat ovat oikeasti menneet.
Kaksi asiaa haluan kuitenkin tuoda esiin. Ensinnäkin kyseiset noin kymmenen henkilöä ovat pieni joukko siitä satojen ja satojen hämeenlinnalaisten judokoiden joukosta, jota olen 40 vuoden aikana seurassa valmentanut ja joka ei ollenkaan jaa heidän käsityksiään.
Toiseksi tästäkin kymmenen hengen joukosta lähes kaikki ovat vuosia väitettyjen tapahtumien jälkeenkin julkisesti ja vuolaasti kiittäneet minun suurta positiivista merkitystäni heidän elämälleen. Hämeenlinnan Judoseuran kotisivuilta löytyy vuoden 2007 juhlakirja, jota he olivat keskeisinä henkilöinä minulle laatimassa väitettyjen tapahtumien keskellä.
Olen tehnyt 40-vuotisen valmentajanurani aikana aivan varmasti myös virheitä, ollut välillä liian tiukka valmennusohjelmien noudattamisen kanssa tai liiankin kunnianhimoinen tavoitteiden suhteen. Uskon, että jokainen useita urheilijoita kansainväliselle tasolle nostanut valmentaja joutuu myöntämään joskus tällaisia virheitä tehneensä. Ja minäkin myönnän. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka minun Hämeen Sanomien jutussa väitetään olevan. Olen vastineissani viranomaisille kumonnut jokaisen väitteen ja esittänyt jokaiselle väitteelle vastanäytön. Olen tehnyt kaiken mitä ihminen voi tehdä puhdistaakseen maineensa, ja kaikki viranomaisratkaisut ovat olleet vapauttavia.
Lähes jokainen hämeenlinnalainen tuntee jonkun Hämeenlinnan Judoseurassa judoa viimeisen 40 vuoden aikana harrastaneen. Toivon, että elämäntyötäni ei tuomittaisi lehtijutun perusteella mädäksi ja minua hirviöksi, vaan itse kukin kysyisi tutuiltaan heidän omia kokemuksiaan minusta. Näitä väitteitä voi sitten jokainen peilata niihin vastauksiin, joita tuntemiltaan ihmisiltä saa.