Judotoiminta alkoi villinä harjoitteluna vuonna 1968, kun Ossi Niskanen toi kamppailutaidon Hämeenlinnaan. Ensimmäisen alkeiskurssin vetäjänä toimi sinivöinen Markku Sarastamo. Vuonna 1969 ohjaamassa olivat myös japanilainen Honda, 2. dan ja Seppo Leskinen, 1. dan. Hämeenlinnan Judoseuran säännöt vahvistettiin 6. päivänä marraskuuta 1969 ja samalla aloitettiin virallinen toiminta urheiluseurana ja yhdistyksenä.

Ensimmäisen hallituksen jäsenet ja seuran perustajajäsenet olivat Jouko Rita, Mikko Niemelä, Ossi Niskanen, Matti Kerälä, Martti Röynä, Matti Ikonen ja Jouko Nurminen. Ensimmäiset kurssit pidettiin vanhoilla ja epätasaisilla painimatoilla. Seura päätti hankkia 18 uutta mattoa, jotka maksoivat yhteensä 2.412 markkaa.

Investoinnin rahoittamiseksi seuran kymmenen jäsentä otti henkilökohtaisena vekselinä kukin 150 markkaa. Kaupunki avusti 100 markalla. Seuran jäsenmaksu oli 5 markkaa henkilöltä ja harjoituskerta maksoi markan.

1970-luku – Samuraihenkeä ja sarjamatseja

Vuosikymmenen vaihteessa virisi kaikkialla kiinnostus itämaiseen kulttuuriin ja filosofiaan. Uusia aatteita etsittiin ja maaperä  oli hedelmällistä uudelle lajille. Kursseille ryntäsi valtava määrä innokkaita oppilaita, joilla oli lapsenomainen kunnioitus eksoottisen lajin taitajia ja oppeja kohtaan. Alkujumpat olivat aikalaisten mukaan suorastaan järjetöntä rääkkiä ja ajan harjoittelu olikin luonteeltaan ehkä enemmän samurai- hengen kasvattamista kuin tavoitteellista ja ohjattua judoa. Innostus oli valtavaa eikä mainostamista juuri tarvittu.

Alkeiskurssit olivat järjestäen täynnä, mutta lopettamisprosentti oli niin ikään korkea. Turvallisentuntuisen peruskurssin jälkeen untuvikko siirtyi heti yleisiin harjoituksiin, joissa asiaa yhtään kaunistelematta tuli turpiin. Vuonna 1971 tatamit kannettiin Verkatehtaalta kauppaoppilaitokseen, joka olikin sitten seuran kotina koko 1970-luvun. Seuratoiminta pyöri komeasti omalla painollaan. Hämeenlinnan Judoseurassa oli parhaimmillaan jopa naisvaliokunta.

Puheenjohtaja Jouko Rita oli hengenluoja kaikessa toiminnassa, lievästi sanottuna intomielinen kannustaja joukkuekilpailuissa, reilu kaveri ja vapaa-ajan toiminnan sielu. Yhteishenki, innokkuus ja kevyt boheemisuuden vivahde olivat tunnusomaisia luonteenpiirteitä judon alkuajoille varmaankin kaikkialla Suomessa, mutta pitkähköstä hiusmuodista huolimatta seurassa kasvatettiin taistelijoita. Siitä pitivät huolen joukkuekilpailut.

Joukkuekilpailut loivat yhteishenkeä, herättivät paikallisten tiedotusvälineiden kiinnostuksen ja koulivat judokoita menestymään henkilökohtaisissakin koitoksissa. Parhaimmillaan hämeenlinnalaisilla oli joukkue sekä Mestaruussarjassa että 1. ja 2. divisioonassa.

Jouko Heikkilä oli muuttanut Hämeenlinnaan 1970-luvun alussa ja hänellä oli tuomisenaan paitsi henkilökohtaista menestystä SM-tasolla, myös tietoa harjoittelusta ja valmennuksesta. Heikkilän opeilla alettiin saavuttaa menestystä kansallisissa kilpailuissa ja seuran ensimmäisen suomenmestaruusmitalin toi B-junioreissa Kari Honkanen 1971.

Mitalihanojen auettua toivat 1970-luvulla Hämeenlinnaan SM-mitaleja Jouko Heikkilä, Pentti Kerälä ja kova taistelija Harri Kiviniitty miehissä ja nuorten puolella Antti Kytömäki, Esa Vakkilainen, Markku Lemetyinen, Petri Korhonen, Jukka Virtanen ja kolmena vuonna peräkkäin Jari Lehtonen. Lisäksi Hämeenlinnan Judoseuraa vei maailmankartalle Petri Korhonen, joka voitti Pohjoismaiden mestaruuden B-nuorissa vuonna 1974.

Don Seppo

Muita 1970-luvun hahmoja olivat edellä mainittujen lisäksi valmennuspuolella hääränneet Matti Kerälä ja Seppo Kekäläinen.

Myöhempien vuosien puheenjohtajana toiminut Seppo oli oikea judoseuran Isä Aurinkoinen, jonka psykologiset lahjat edesauttoivat kaikkea suhdetoimintaa niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Judoseuran tulevaisuuden kannalta merkityksellisimpiä tapahtumia oli myös se, kun työkaverin sinnikkään painostuksen ansiosta salille saapasteli vuonna 1972 tummatukkainen nuorimies nimeltään Olli Paasimaa, joka sittemmin jo oranssivöisenä alkoi vetää harjoituksia.

Hämeenlinnan Judoseuran siipien suojassa toimi aktiivisen Ossi Niskasen perustama karatejaosto vuosikymmenen alkupuolelta hiukan yli puolenvälin. Karatekoiden perustettua oman seuransa, judoseura otti ohjelmistoonsa uuden budolajin, aikidon, joka alkoi toimia seuran alajaostona Antti Kytömäen johdolla. Vuonna 1979 järjestettiin ensimmäisen kerran Judoseuran omat kansalliset kilpailut. 

Hämeenlinna- Shiai laajeni kaksipäiväiseksi tapahtumaksi kymmenen vuotta myöhemmin.

1980-luku — organisaatio muotoutuu 

Edellisen vuosikymmenen idealismi alkoi kuihtua ja kadota, kun 1980-luvun materialistiset ihanteet ja tavoitteet jyräsivät maailmalla. Seuratoiminta ei ollutkaan enää jokaisen judokan sydämenasia ja niin oli aika Hämeenlinnan Judoseurankin luoda kestävä organisaatio. Jäsenmaksuihinkin alettiin kiinnittää huomiota, kun ne edellisvuosina jätettiin vaille sen kummempaa seurantaa. Perus- ja jatkokurssisysteemi tuli käyttöön ja seuratoiminnan vastuuta jaettiin järjestelmällisemmin. Jouko Rita oli jättänyt puheenjohtajan tehtävät 1978 ja seuraa oli uudelle vuosikymmenelle luotsaamassa sen todellinen isähahmo  Seppo Kekäläinen. Vuonna 1981 seura oli vielä kauppaoppilaitoksella, mutta jatkossa salitilanne meni synkäksi. Keväällä -83 salia ei ollut ollenkaan, lopulta päästiin Myllymäen koululle. Tilanne selkeni vasta vuoden 1984 loppupuolella, jolloin kotiuduttiin Verkatehtaalle, jossa sali jaettiin nyrkkeilijöiden kanssa. Näin jatkui aina vuosikymmenen vaihteeseen, jolloin boksarit saivat omat tilat. Juniorikurssit olivat täynnä kuten aina ennenkin, mutta aikuisten puolella alkoi aaltoliike, jota on jatkunut aina tähän päivään asti. Aikuisryhmissä oli vähemmän väkeä ja into alkoi olla laskemaan päin. Vastakohtana 1970-luvun räiskyvälle innokkuudelle salilla jaksoivat 1980- luvulla pääsääntöisesti puurtaa vain todella vakaumukselliset taistelijaluonteet. Olli Paasimaa veti valtaosan kaikista harjoituksista apunaan Marko Valmu ja Ismo Mäntynen. Valmu voitti ensimmäiset SM-mitalinsa ensin B-nuorissa, sitten A-nuorissa ja vuonna 1989 jo miehissäkin. Olli Paasimaan kilpailumenestykseen tällä vuosikymmenellä lukeutuvat mm. kaksi SM-pronssia sekä hopea ja pronssi Finnish Judo Open – turnauksista.

Jonkinlaiseksi aikakauden symboliksi monellakin tasolla nousee Hämeenlinnan Judoseuran menestyksekkäin kilpailija, Janne Selin. Janne aloitti judon 15-vuotiaana syksyllä 1983. Ikäisissään ja raskaimmassa painoluokassa hän kohosi nopeasti Suomen huipulle kilpajudossa. Janne voitti vuosina 1984-86 sekä B- ja A- nuorten että miesten Suomen mestaruuden. Pohjoismaisella tasolla hän voitti mestaruuden A-nuorissa ja oli miehissä hopealla. Janne ehti saavuttaa vielä EM- pronssia, ennen kuin vakava auto-onnettomuus keskeytti lupaavan uran. Ensimmäisten diagnoosien jälkeen näytti siltä, ettei Janne enää pystyisi kunnolla kävelemään. Polvia operoitiin puolentoista vuoden ajan. Sisukas taistelija kuntoutui ja jo vuonna 1988 hän voitti A-nuorten Suomen mestaruuden ja sijoittui nuorten EM-kilpailuissa kolmanneksi. Vuosina 1989-90 Janne Selin voitti Suomen mestaruudet ja Pohjoismaiden mestaruuden ja edusti maataan EM- ja MM-kilpailuissa, mutta jälleen kerran kova onni koetteli taistelijaa. Olkapään nivelkapselin repeämisen piti olla viimeinen naula huippu-urheilijan arkkuun, mutta luja tahto sai Jannen palaamaan kilpatatameille ja voittoon SM-kisoissa 1992.

Seuratoiminta piristyi selvästi 1980-luvun loppupuolella, kun Kaija ja Olli Paasimaan yhdessä ideoima muksujudo osoittautui alusta lähtien menestykseksi. Muksujudo toi seuraan paljon uusia junioreita, mutta innosti myös tatamin reunalla seisoskelevia aikuisia kokeilemaan samoihin aikoihin käynnistettyä kuntojudoa tai perinteistä aikuisten peruskurssia. Näin Hämeenlinnaan alkoi syntyä kokonaisia judoperheitä, joiden merkitys alkoi näkyä siirryttäessä 1990-luvulle. Seppo Kekäläinen jätti puheenjohtajan tehtävät vuonna 1987 Juha Ryypölle ja vielä ennen vuosikymmenen vaihdetta nuijaa ehti heilutella Matti Kerälä. 

Nousu valtakunnan eliittiin

Istuutuessaan puheenjohtajan pallille 1990 Olli Paasimaalla oli jo selkeät suunnitelmat seuran viemiseksi eteenpäin, ja aikuisjäsenistöstä löytyi innokkaita harrastajia suunnitelmia toteuttamaan. Seuratoimintaa alettiin kehittää sen kaikilla osa-alueilla, rahan hankintaan paneuduttiin tosimielessä ja tiedotustoiminta lähti täysin uusille urille. Seuran sisäinen tiedotus koheni oman jäsenlehden myötä ja ulkoisella puolella päästiin niin radioon kuin paikallistelevisioonkin levittämään sanaa judosta. A.-P. Sarjanto avusti Hämeen Sanomien urheilutoimitusta kilpailu- uutisilla lähes viikoittain ja omat kansalliset kilpailut sekä erikoistapahtuma Judon Päivä huomioitiin laajasti kaikissa tiedotusvälineissä. Ensimmäinen oma judoleiri järjestettiin Tuomelan koululla ja vetäjäksi saatiin Jorma Kivinen. Tämän jälkeen 1990-luvulla Hämeenlinnassa jakoivat oppia myös Tetsuji Sato, Mauri Viholainen, Erkki Nupponen ja kahdesti Hiroyasu Tanayama. Hiro Tanayaman toiminta Hämeenlinnan Judoseuran hyväksi on ollut korvaamatonta hänen toimiessaan judo-opettajana, suhdetoimintamiehenä ja erilaisten näytöksien tähtiesiintyjänä. Huvitoiminnan puolella kevät ja syystapahtumat sekä junioreiden pikkujoulut saivat nyt jo vakiintuneen lopullisen muotonsa huomionosoituksineen ja palkintojenjakoineen.

Parhaisen joukossa

Seuran sisäiset Juniori-cup kierrokset opastivat uutta sukupolvea kilpajudon maailmaan. Kun kansallisiin kilpailuihin lähteneet juniorit palasivat kotiin kassinpohjat mitaleita kilisten, ei tarvittu kovin kummallista ennustajaa povaamaan tulevia menestyksiä. Menestykselle välttämätön tausta ja esihistoria oli hämeenlinnalaisille vuosien saatossa kirjoitettu ja uusi sukupolvi oli sadonkorjuuseen valmis. Vuonna 1993 Olli Paasimaa jätti puheenjohtajan tehtävät, mutta jatkoi edelleen valmennuspäällikönä. Antti Simola jatkoi yhdessä tehtyjen suunnitelmien toteuttamista ja isännöi seuran 25-vuotisjuhlintaa.Juha Ryyppö otti puheenjohtajan tehtävän toistamiseen vastaan vuonna 1995. Vuodesta 1997 Hämeenlinnan Judoseuran toimintaa johti Jari Paulman, jonka puheenjohtaja- aikana järjestettiin mm. toinen Judon Päivä -tapahtuma. Paulmanin harteilla olivat myös 30-vuotisjuhlavuoden moninaiset tapahtumat aina Vanajanlinnan 30-vuotisjuhlia, Hämeenlinna- Shiai -juhlakisoja ja syksyn nuorten SM-kisoja myöten. 1990-luvun alkuvuosina salia laajennettiin ja lattioille asennettiin jousto-tatami. Aikido-jaosto järjestäytyi omaksi seurakseen ja muutti Verkatehtaalta, joten lisääntynyt harjoitusaika mahdollisti uusien ryhmien perustamisen. Kilpailijat-harjoitusryhmä perustettiin ja yksilöllinen, ohjelmoitu valmennus pääsi toden teolla alkamaan. Hämeenlinnan Judoseura valittiin Vuoden Judoseuraksi vuonna 1995. Julkisia tunnustuksia hämeenlinnalaiset saivat juhlia erityisesti vuonna 1998, kun lehdistö valitsi Maarit Kallion vuoden judokaksi ja Judoliitto vuoden naisjudokaksi. Judoliitto palkitsi niinikään Jaakko Keski- Nisulan ikäluokkansa parhaana juniorina ja myönsi valmennuspäällikkö Olli Paasimaalle vuoden valmentajan tittelin. Judoseura nousi kovalla työllä lajinsa valioiden joukkoon. Se sai valtakunnallista tunnustusta ja kotikaupungissaan sitä arvostetaan seurana, jonka urheilulliset ja kasvatukselliset arvot otetaan vakavasti. Hämeenlinnassa Olli Paasimaan johdolla vaalittu kokonaisvaltainen judonäkemys on kilpailumenestyksen kautta osoittanut kestävyytensä ja uskottavuutensa. Hänen kehittämäänsä liikeidea-ajatus on otettu käyttöön valtakunnallisesti.

Kokeneemmasta ryhmästä toi Minna Lukka SM-pronssia -94 ja Marko Valmu otti niinikään SM-pronssimitalin peräti kuusi kertaa aikavälillä 1990-98. Vuosikymmenen ensimmäinen junioritähti oli Timo Metsola, joka voitti kahdesti kultaa B-nuorten SM-kisoissa. Sympaattinen ja musikaalinen Timo saavutti A-nuorissa SM-pronssia ja myös ensiesiintyminen miesten suomenmestaruuskisoissa palkittiin pronssimitalilla. Seuraavaksi alkoivat vuoden 1991 peruskurssille ilmoittautuneet tytöt tehdä ihmeitä. Sanniella Heinonen voitti A-tyttöjen Suomen mestaruuden ja siirryttyään naisten sarjoihin on hän valloitti korkeimman palkintopallin kolmesti SM-kisoissa. Sanniella oli seitsemäs vuonna 2000 opiskelijoiden MM-kisoissa ja toinen saman vuoden Finnish Judo Openissa.

Maarit Kallio oli 1990-luvun menestyksekkäin hämeenlinnalaisjudoka. Hän voitti vuoden 1994 jälkeen viisi Suomen mestaruutta, Pohjoismaiden mestaruuden 1996, useita voittoja kansainvälisissä open-turnauksissa ja ensimmäisenä suomalaisena naisena A-tason kansainvälisen turnauksen Minskissä -98. Vuoden 1999 MM-kisoissa Birminghamissa Maarit oli vaisun maajoukkueen ainoa valopilkku 9. sijallaan jääden harmittavasti vain 40 sekunnin päähän olympiapaikasta. Seuraavana vuonna hän oli yhdeksäs EM-kisoissa ja vuonna 2001 toinen Finnish Judo Openissa Tikkurilassa.

Miesten puolella Judoseuran nousevia toivoja edusti Markus Pekkola, jolla oli A-nuorten SM-kultaa vuodelta 1997, useita mitalisijoja kansainvälisistä kilpailuista ja SM-hopeaa miehistä 1999. 2000-luvun puolella Markus otti kaksi Suomen mestaruutta (2002 ja 2004) ja kakkossijan Finnish Judo Openissa 2003. Vakava sairastuminen ja loukkaantumiset haittasivat hänen valmistautumistaan Tampereen EM-kisoihin 2006 – kisat jäivätkin sitten väliin. Muita edustusvalmennettavia olivat A-nuorten SM:n saavuttanut Jukka Oratuomi, joka sijoittui kolmanneksi Finnish Judo Openissa vuonna 2000 ja voitti Suomen mestaruuden 2003. Vuoden 1998 B-juniorimestareista Jaakko Keski-Nisula voitti myös A-nuorten mestaruuden vuonna 2000, ja seuran kasvatti, Rauno Elokiuru edusti 2006 Tampereen EM-kisoissa Viroa. 

Vuoden 2005 alusta Suomen naisjudokoiden kärkikastiin kuulunut Eveliina Kallioniemi liittyi Hämeenlinnan Judoseuraan päästäkseen sensei Olli Paasimaan valmennukseen. Eveliinan tähtäin oli Tampereen EM-kisat 2006, joihin pääsy jäi todella tipalle: hän oli toinen vuoden 2005 Finnish Judo Openissa ja voitti Suomen mestaruuden 2006, mutta kansainvälisissä turnauksissa hän keräsi vähemmän pisteitä kuin Suomen edustamaan päässyt Nina Koivumäki. Kuitenkin Eve otteli World Cup -pronssia Romaniassa 2006. Ja kuin korvaukseksi EM-paikasta Eveliina voitti Pohjoismaiden mestaruuden 2006.

Oratuomen, Pekkolan ja Kallonniemen varjossa kasvoi kuitenkin uusi ykkösnyrkki, Elina Paulman, joka voitti B-tyttöjen PM-kultaa vuonna 2003, saman ikäluokan Suomen mestaruuden 2005 ja seuraavana vuonna Atytöissä sekä naisissa 2007 ja 2008. Elina valloitti myös kansainvälisen Finnish Judon Openin ykköspallin vuosina 2006 ja 2008, kun vuonna 2007 hän oli hopeasijalla. Vuoden 2009 alussa Elina vaihtoi toiseen seuraan voittaen sen nimissä SM-kultaa samana vuonna.

Kun Pekkola, Oratuomi ja Kalliomäki lopettivat kisaamisen oli seuran menestys kisatatameilla hieman vaisumpaa ja pitkälti Paulmanin varassa, mutta uuden kisaryhmän perustaminen ja Olli Paasimaan antaumuksellinen valmentaminen nostivat seuran taas kansallisella tasolla kärkikastiin. Vuonna 2006 seuralaiset ottelivat 81 mitalia kansallisissa ja sitä isommissa kisoissa. Vuonna 2007 seura oli rankingtilastossa kakkosena 146 mitalilla ja 2008 ylivoimainen ykkönen 216 mitalilla. Kevään 2009 aikana oli kamppailu jo 103 mitalia eli kahta vähemmän kuin edellisvuonna. Vuonna 2008 kilpailuihin osallistumisia oli kaikkiaan 363 . Ranking-tilastojen ykkösiä olivat 2008 E-nuorissa Sini Oinonen ja Luukas Saha, D-tytöissä Sanna Paasimaa, ja C-pojissa Semi Salmi oli kakkonen. Viime vuosina seuran uusiksi ykköskisaajiksi ovat nousseet Sampsa Koivulahti, Lalli Nuorteva ja Semi Selmi, joista kaksi ensin mainittua voittivat keväällä 2009 Pohjoismaiden mestaruuden B-pojissa. Heidän lisäkseen kisaryhmässä on kymmenkunta muuta innokasta kisaajaa ja vielä saman verran ehkä hieman vähemmän innokasta. Vuonna 2008 lyötiin uudet huikeat mitaliennätykset: 79 kultaa, 61 hopeaa ja 76 pronssia. Mitaleja otteli kaikkiaan 38 eri kisaajaa, joten menestys ei ole ollut vain muutaman yksilön varassa, siitäkin huolimatta, että useampikin kahmi yli 20 mitalia.

Seuran salitilanne nousi taas esiin 2000-luvun alussa, kun tuli tieto, että Verkatehdas otetaan kokonaan kulttuurin käyttöön ja urheiluseurat joutuvat poistumaan sieltä. Tässä vaiheessa seuralle tarjoutui mahdollisuus saada uudet tilat suunnitelmien alla olevasta salibandy-hallista Paukkulasta, jäähallien vierestä. Kun seuralaiset, etupäässä sensei Paasimaa pääsi vielä vaikuttamaan salin piirustuksiin, otettiin tarjous vastaan. Ihan sellaista ei uudesta salista tullut, mitä oli kaavailtu, mutta uudet ja valoisat tilat saatiin, samoin kuin modernit peseytymis- ja pukuhuonetilat.

Verkatehtaalta muutettiin 35- vuotisjuhlavuonna kesällä 2004 – osa porukasta oli haikealla mielellä: vaikka Verkatehtaan dojossa oli omat puutteensa, kuten pylväitä keskellä tatamia ja huonohkot peseytymistilat, sijaitsi se keskeisellä paikalla ja salin tunnelma ja ilmapiiri vaihteli vuodenaikojen mukaan kahteen suuntaan olevien ikkunoiden ansiosta, puhumattakaan siitä, että niistä näkyi ulos. Uuden salin avajaisiin kutsuttiin vanhoja seuralaisia aivan alkuajoista lähtien, ja yllättävän moni vastasi kutsuun. Ensimmäisissä harjoituksissa oli tatamilla 42 judokaa alkaen aina ensimmäisen Hämeenlinnassa järjestetyn kurssin vetäjästä, muutamasta perustajajäsenestä ja seuran viidestä aiemmasta plus toimivasta puheenjohtajasta.

Harjoitustahti uudellakin salilla on niin kova, että lisää ryhmiä ja vuoroja ei pystytä enää tarjoamaan, sillä sali on käytännössä koko ajan käytössä: kaikki illat ja viikonloput. Kysynnästä huolimatta on joidenkin osa-alueiden harjoittelua jouduttu supistamaan tila- ja aikapulan takia. 

Seuratoiminnassa jäsenistölle on ollut tarjolla entisten vuosien tapaan kevät- ja syyskauden päättäjäiset: junnutilaisuudet vetävät edelleen väkeä, pikkujouluihin tulee vuosi vuoden jälkeen pari sataa osanottajaa. Lisäksi on ollut talvipäivätapahtuma ja syksyisin yhteismatkoja kylpylään. Yhdessä on käyty myös Finnish Judo Open -kisoissa Tikkurilassa, Euroopan mestaruuskisoissa Tampereella ja isolla porukalla SM- ja PM-kisoissa. Ja lähes joka viikonloppu reissaa parikymmentä seuralaista vanhempineen eri puolilla maata oleviin kansallisiin judokisoihin. Joka kevät on järjestetty myös oma kansallinen Hämeenlinna Shiai, ja vuosina 2001 ja 2004 isännöimme SM-kisoja, joista tuloksena oli paitsi kiitosta myös vuoden 2004 kisoista kultaa, pronssia ja kunniaa. Oheisissa taulukoissa näkyy yksityiskohtaisemmin seuran kehitys ja menestys. Artikkeli on alunperin Ari- Pekka Sarjannon tekemä Judoseuran 30-vuotishistoriikki, joka on täydennetty.

Suomen mestaruuksia Hämeenlinnan Judoseuran jäsenet ovat saavuttaneet 47 kappaletta, niistä 19 aikuisten ja 28 nuorten sarjoissa. Kaikkiaan SM-kisoista on tullut tammikuuhun 2016 mennessä 148 mitalia, joista 96 nuorten ja 52 aikuisten sarjoissa. Hopeita on tullut 28 (aikuiset 6, nuoret 22) ja pronsseja 73 (aikuiset 27, nuoret 46).

Euroopan mestaruuskisoista seuran jäsenet ovat tuoneet kaksi pronssimitalia nuorten sarjoissa: ne molemmat otteli Janne Selin vuosina 1986 ja 1988 A-poikien yli 95-kiloisten sarjassa. 

Lisäksi seuran jäseniä on ollut kansainvälisissä edustustehtävissä seuraavasti:
Sanniella Heinonen opiskelijoiden MM-kisoissa vuonna 2000, jolloin hän oli seitsemäs.
Maarit Kallio oli vuoden 1999 MM-kisoissa yhdeksäs ja opiskelijoiden vastaavissa vuonna 1998 seitsemäs sekä Euroopan mestaruuskisoissa vuonna 2000 yhdeksäs. Vuonna 1998 Kallio voitti ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen A-tournamentin.

Mainittujen ja luetteloissa mainitsemattomien mestareiden lisäksi nuorten EM-kilpailuissa on edustanut Janne Selin, nuorten Euroopan olympialaisissa Timo Metsola ja Markus Pekkola, aikuisten EM-kisoissa Janne Selin ja Maarit Kallio, nuorten EM-kisoissa Janne Selin, Timo Metsola ja Markus Pekkola, maailman nuorten olympiapäivillä Jaakko Keski-Nisula, aikuisten MM-kisoissa Janne Selin ja Markus Pekkola.

Pohjoismaisella tasolla edustajiamme ovat olleet Petri Korhonen, Olli Paasimaa, Janne Selin, Marko Valmu, Markus Pekkola, Jukka Oratuomi, Maarit Kallio, Eveliina Kallioniemi ja Elina Paulman sekä Samu ja Sampsa Koivulahti, Sikko Kaewasa ja Lalli Nuorteva. Lisäksi Sampsa ja Lalli edustivat Suomea Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla 2009.

Hämeenlinnan Judoseuran
puheenjohtajat vuodesta 1969 lähtien. 

Alle vuoden pestejä on muitakin
kuin tässä mainitut.

Jouko Rita 1969-78
Seppo Kekäläinen 1979-87
Juha Ryyppö 1988
Matti Kerälä 1989
Olli Paasimaa 1990-93
Antti Simola 1994
Juha Ryyppö 1995-97
Jari Paulman 1998-1999
Olli Paasimaa 2000
Ari-Pekka Sarjanto 2001- 7/ 2005
Lauri Poropudas 7/2005 – 31.12.2005
Kaija Paasimaa 2006 – 9.5.2008
Pekka Jussila 10.5.- 31.12.2008
Vesa Koivulahti 2009-2010
Risto Saha 2011-5/2012
Vesa Koivulahti 5/2012-12/2012
Jarmo Koskinen 1/2013-2017
Simo Ansalahti 2018-2019
Esa Löytynoja 2020-

Hämeenlinnan Judoseuran jäsenistä on 35 suorittanut mustan vyön, siis saavuttanut dan- eli opettaja-asteen judossa. Oheen on lueteltu seuran danit ylimmästä alimpaan, suluissa on eri asteiden saavuttamisjärjestys.

Jouko Heikkilä suoritti vasta kolmannen daninsa Hämeenlinnan Judoseuran jäsenenä, hänen aiemmat suorituksensa on kirjattu Helsingin Chikaran ja Hyvinkään Judoseuran kirjoihin. Panu Villanen suoritti vyönsä Toijalan seuran jäsenenä.

• Olli Paasimaa 6. dan 12.12.2009 (1 dan 17.8.1980, 2 dan 26.8.1984, 3 dan 12.3.1989, 4 dan 9.9.1996, 5 dan 8.11.2003)

• Jouko Heikkilä 3 dan 23.3.1998 (1 dan 25.7.1971, 2 dan 29.10.1976)

• Markus Pekkola 3 dan 10.12.2005 (1 dan 8.12.1996, 2 dan 26.8.2000)

• Timo Tonteri 2 dan 20.8.1995 (1 dan 18.8.1985)

• Marko Valmu 2 dan 20.8.1995 (1 dan 21.8.1988)

• Jukka Oratuomi 2 dan 24.8.2002 (1 dan 10.5.1997)

• Kaija Paasimaa 2 dan 11.12.2004 (1 dan 11.12.1994)

• Jari Paulman 2 dan 9.12.2006 (1 dan 5.5.1996)

• Seppo Kekäläinen 1 dan 30.12.1980

• Janne Selin 1 dan 28.1.1989

• Panu Villanen 1 dan 23.8.1992 TSN-judo

• Timo Metsola 1 dan 7.5.1994

• Jarmo Keskinen 1 dan 7.5.1994

• Maarit Kallio 1 dan 14.12.1997

• Saniella Heinonen 1 dan 16.5.1999

• Jaakko Keski-Nisula 1 dan 26.8.2000

• Kai Oinonen 1 dan 25.8.2001

• Juha Ryyppö 1 dan 25.8.2001

• Rauno Elokiuru 1 dan 25.5.2002

• Elina Paulman 1 dan 9.12.2006

• Markku Sarastamo 1 dan 9.4.2007

• Sampsa Koivulahti 1 dan 11.12.2010

• Lalli Nuorteva 1 dan 11.12.2010

• Lauri Poropudas 1 dan 11.12.2010

• Simo Ansalahti 1 dan 12/2012

• Samu Koivulahti 1 dan 12/2012

• Semi Salmi 1 dan 12/2012

• Sikko Kaewaza 1 dan

• Henri Hannula 1 dan 13.12.2014

• Aki Oinonen 1 dan 13.12.2014

• Saku Inget 1 dan 12/2015

• Samuli Koskinen 1 dan 5.12.2015

• Sini Oinonen 1 dan 5.12.2015

• Elli Jokinen 1 dan 27.8.2016

• Turpal Djoukaev 1 dan 1.9.2018