Judotoiminta alkoi villinä harjoitteluna vuonna 1968, kun Ossi Niskanen toi kamppailutaidon Hämeenlinnaan. Ensimmäisen alkeiskurssin vetäjänä toimi sinivöinen Markku Sarastamo. Vuonna 1969 ohjaamassa olivat myös japanilainen Honda, 2. dan ja Seppo Leskinen, 1. dan. Hämeenlinnan Judoseuran säännöt vahvistettiin 6. päivänä marraskuuta 1969 ja samalla aloitettiin virallinen toiminta urheiluseurana ja yhdistyksenä.

Ensimmäisen hallituksen jäsenet ja seuran perustajajäsenet olivat Jouko Rita, Mikko Niemelä, Ossi NiskanenMatti KeräläMartti Röynä, Matti Ikonen ja Jouko Nurminen. Ensimmäiset kurssit pidettiin vanhoilla ja epätasaisilla painimatoilla. Seura päätti hankkia 18 uutta mattoa, jotka maksoivat yhteensä 2.412 markkaa.

Investoinnin rahoittamiseksi seuran kymmenen jäsentä otti henkilökohtaisena vekselinä kukin 150 markkaa. Kaupunki avusti 100 markalla. Seuran jäsenmaksu oli 5 markkaa henkilöltä ja harjoituskerta maksoi markan.

 

1970-luku – Samuraihenkeä ja sarjamatseja

Vuosikymmenen vaihteessa virisi kaikkialla kiinnostus itämaiseen kulttuuriin ja filosofiaan. Uusia aatteita etsittiin ja maaperä  oli hedelmällistä uudelle lajille. Kursseille ryntäsi valtava määrä innokkaita oppilaita, joilla oli lapsenomainen kunnioitus eksoottisen lajin taitajia ja oppeja kohtaan. Alkujumpat olivat aikalaisten mukaan suorastaan järjetöntä rääkkiä ja ajan harjoittelu olikin luonteeltaan ehkä enemmän samurai- hengen kasvattamista kuin tavoitteellista ja ohjattua judoa. Innostus oli valtavaa eikä mainostamista juuri tarvittu.

Alkeiskurssit olivat järjestäen täynnä, mutta lopettamisprosentti oli niin ikään korkea. Turvallisentuntuisen peruskurssin jälkeen untuvikko siirtyi heti yleisiin harjoituksiin, joissa asiaa yhtään kaunistelematta tuli turpiin. Vuonna 1971 tatamit kannettiin Verkatehtaalta kauppaoppilaitokseen, joka olikin sitten seuran kotina koko 1970-luvun. Seuratoiminta pyöri komeasti omalla painollaan. Hämeenlinnan Judoseurassa oli parhaimmillaan jopa naisvaliokunta.

Puheenjohtaja Jouko Rita oli hengenluoja kaikessa toiminnassa, lievästi sanottuna intomielinen kannustaja joukkuekilpailuissa, reilu kaveri ja vapaa-ajan toiminnan sielu. Yhteishenki, innokkuus ja kevyt boheemisuuden vivahde olivat tunnusomaisia luonteenpiirteitä judon alkuajoille varmaankin kaikkialla Suomessa, mutta pitkähköstä hiusmuodista huolimatta seurassa kasvatettiin taistelijoita. Siitä pitivät huolen joukkuekilpailut.