1980-luku — organisaatio muotoutuu 


Edellisen vuosikymmenen idealismi alkoi kuihtua ja kadota, kun 1980-luvun materialistiset ihanteet ja tavoitteet jyräsivät maailmalla. Seuratoiminta ei ollutkaan enää jokaisen judokan sydämenasia ja niin oli aika Hämeenlinnan Judoseurankin luoda kestävä organisaatio. Jäsenmaksuihinkin alettiin kiinnittää huomiota, kun ne edellisvuosina jätettiin vaille sen kummempaa seurantaa. Perus- ja jatkokurssisysteemi tuli käyttöön ja seuratoiminnan vastuuta jaettiin järjestelmällisemmin. Jouko Rita oli jättänyt puheenjohtajan tehtävät 1978 ja seuraa oli uudelle vuosikymmenelle luotsaamassa sen todellinen isähahmo  Seppo Kekäläinen. Vuonna 1981 seura oli vielä kauppaoppilaitoksella, mutta jatkossa salitilanne meni synkäksi. Keväällä -83 salia ei ollut ollenkaan, lopulta päästiin Myllymäen koululle. Tilanne selkeni vasta vuoden 1984 loppupuolella, jolloin kotiuduttiin Verkatehtaalle, jossa sali jaettiin nyrkkeilijöiden kanssa. Näin jatkui aina vuosikymmenen vaihteeseen, jolloin boksarit saivat omat tilat. Juniorikurssit olivat täynnä kuten aina ennenkin, mutta aikuisten puolella alkoi aaltoliike, jota on jatkunut aina tähän päivään asti. Aikuisryhmissä oli vähemmän väkeä ja into alkoi olla laskemaan päin. Vastakohtana 1970-luvun räiskyvälle innokkuudelle salilla jaksoivat 1980- luvulla pääsääntöisesti puurtaa vain todella vakaumukselliset taistelijaluonteet. Olli Paasimaa veti valtaosan kaikista harjoituksista apunaan Marko Valmu ja Ismo Mäntynen. Valmu voitti ensimmäiset SM-mitalinsa ensin B-nuorissa, sitten A-nuorissa ja vuonna 1989 jo miehissäkin. Olli Paasimaan kilpailumenestykseen tällä vuosikymmenellä lukeutuvat mm. kaksi SM-pronssia sekä hopea ja pronssi Finnish Judo Open - turnauksista.

Jonkinlaiseksi aikakauden symboliksi monellakin tasolla nousee Hämeenlinnan Judoseuran menestyksekkäin kilpailija, Janne Selin. Janne aloitti judon 15-vuotiaana syksyllä 1983. Ikäisissään ja raskaimmassa painoluokassa hän kohosi nopeasti Suomen huipulle kilpajudossa. Janne voitti vuosina 1984-86 sekä B- ja A- nuorten että miesten Suomen mestaruuden. Pohjoismaisella tasolla hän voitti mestaruuden A-nuorissa ja oli miehissä hopealla. Janne ehti saavuttaa vielä EM- pronssia, ennen kuin vakava auto-onnettomuus keskeytti lupaavan uran. Ensimmäisten diagnoosien jälkeen näytti siltä, ettei Janne enää pystyisi kunnolla kävelemään. Polvia operoitiin puolentoista vuoden ajan. Sisukas taistelija kuntoutui ja jo vuonna 1988 hän voitti A-nuorten Suomen mestaruuden ja sijoittui nuorten EM-kilpailuissa kolmanneksi. Vuosina 1989-90 Janne Selin voitti Suomen mestaruudet ja Pohjoismaiden mestaruuden ja edusti maataan EM- ja MM-kilpailuissa, mutta jälleen kerran kova onni koetteli taistelijaa. Olkapään nivelkapselin repeämisen piti olla viimeinen naula huippu-urheilijan arkkuun, mutta luja tahto sai Jannen palaamaan kilpatatameille ja voittoon SM-kisoissa 1992.