Joukkuekilpailut loivat yhteishenkeä, herättivät paikallisten tiedotusvälineiden kiinnostuksen ja koulivat judokoita menestymään henkilökohtaisissakin koitoksissa. Parhaimmillaan hämeenlinnalaisilla oli joukkue sekä Mestaruussarjassa että 1. ja 2. divisioonassa.

Jouko Heikkilä oli muuttanut Hämeenlinnaan 1970-luvun alussa ja hänellä oli tuomisenaan paitsi henkilökohtaista menestystä SM-tasolla, myös tietoa harjoittelusta ja valmennuksesta. Heikkilän opeilla alettiin saavuttaa menestystä kansallisissa kilpailuissa ja seuran ensimmäisen suomenmestaruusmitalin toi B-junioreissa Kari Honkanen 1971.

Mitalihanojen auettua toivat 1970-luvulla Hämeenlinnaan SM-mitaleja Jouko Heikkilä, Pentti Kerälä ja kova taistelija Harri Kiviniitty miehissä ja nuorten puolella Antti Kytömäki, Esa Vakkilainen, Markku Lemetyinen, Petri Korhonen, Jukka Virtanen ja kolmena vuonna peräkkäin Jari Lehtonen. Lisäksi Hämeenlinnan Judoseuraa vei maailmankartalle Petri Korhonen, joka voitti Pohjoismaiden mestaruuden B-nuorissa vuonna 1974.

 

Don Seppo

Muita 1970-luvun hahmoja olivat edellä mainittujen lisäksi valmennuspuolella hääränneet Matti Kerälä ja Seppo Kekäläinen.

Myöhempien vuosien puheenjohtajana toiminut Seppo oli oikea judoseuran Isä Aurinkoinen, jonka psykologiset lahjat edesauttoivat kaikkea suhdetoimintaa niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Judoseuran tulevaisuuden kannalta merkityksellisimpiä tapahtumia oli myös se, kun työkaverin sinnikkään painostuksen ansiosta salille saapasteli vuonna 1972 tummatukkainen nuorimies nimeltään Olli Paasimaa, joka sittemmin jo oranssivöisenä alkoi vetää harjoituksia.

Hämeenlinnan Judoseuran siipien suojassa toimi aktiivisen Ossi Niskasen perustama karate- jaosto vuosikymmenen alkupuolelta hiukan yli puolenvälin. Karatekoiden perustettua oman seuransa, judoseura otti ohjelmis- toonsa uuden budolajin, aikidon, joka alkoi toimia seuran alajaostona Antti Kytömäen johdolla. Vuonna 1979 järjestettiin ensimmäisen kerran Judoseuran omat kansalliset kilpailut. 

Hämeenlinna- Shiai laajeni kaksipäiväiseksi tapahtumaksi kymmenen vuotta myöhemmin.